Anteeksi kaikille pienen päivityskatkon vuoksi! Aika on kulunut kuin siivillä ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtuakin. Pakkeja saatu ja sitä enemmän annettu - siis pakkeja. Sydän on ollut sairaslomalla muutamaan otteeseen, mutta itsekin on tullut heitettyä muutama seinään. Pari exääkin on tullut kierrettyä läpi. Viimeksi mainitun idean laadusta voidaan olla montaa mieltä (OK, oli se ihan hauskaa). Elikkä siis peruslesboelämää vietetty tässä nämä muutamat kuluneet kuukaudet. Lisäksi L-koodikin alkoi taas riemuksemme telkkarista (tosin se on katsottu jo!), joten ehkäpä saamme lähiaikoina muutaman lesbon lisää tähän maailmaan - kiitos Shanen.
Päivän aiheemme on tänään, kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessamme lupailimme, oma kusipäisyytemme muita naisia kohtaan. Kiitämme onneamme siitä, että kirjoitamme anonyymisti, sillä tämä kirjoitus tuskin nostaisia pisteitämme naisten silmissä.
Jostain syystä olemme mekin joskus onnistuneet valloittamaan naisten sydämiä. Ikävintä tässä vain on se, että itseämme eivät ole yleensä nämä viehättävät (....) neidit kiinnostaneet enempää kuin eilispäivän lehti. Syitä on ollut useita, esimerkkeinä mainittakoon rumuus ("jos haluan seurustella hevosen kanssa, seurustelen hevosen kanssa"), huono itsetunto ("sun ei tarvitse pyydellä anteeksi joka asiaa"), elämäntilanne ("kiva, että olet melkein kolmekymmentä ja asut äitisi luona...") tai että kyseinen nainen ei vain ole yksinkertaisesti sytyttänyt millään tasolla. Näissä tilanteissa on itsekin huomannut - yleensä jälkeenpäin - toimineensa kusipäisesti.
Jättäminen on aina ikävä asia, eikä se ole lähes koskaan mukavaa tai helppoa kummallekkan osapuolelle, olit sitten se joka itkee, tai se joka saa itkemään. Jättäessä pitää aina pohtia sitä, kerrotko toiselle osapuolelle totuuden, osan totuudesta vai koitatko vain olla lempeä ja hokea kliseisiä lauseita siitä että eihän tämä sinusta johdu vaan minusta ja että olet upea nainen.
Kumpi sitten on kusipäisempää, se että kerrot totuuden (mikäli se on se että toinen ei vain miellytä) vai se, että valehtelet ja annat turhaa toivoa, jolloin nainen jää vielä roikkumaan sinuun muutamien varomattomien 'ehkä vielä joskus' -lauseiden jälkeen, ja joudut aina vain satuttamaan uudestaan.
Tietysti tilanne voi olla myös se, että seurustelukumppanisi on upea ihminen ja toisessa tilanteessa voisitte olla vaikka mitä yhdessä. Silloin käyttää molempia metodeja, kertoo että olet upea ja en haluaisi tätä, mutta ei vain ole vaihtoehtoja. Näinkin on käynyt, ja silloin sattuu molempia vähintään yhtä paljon.
Mutta tietysti te haluatte kuulla siitä, kuinka olemme olleet kusipäitä. Kuinka olemme vain jättäneet vastaamatta viesteihin, selittäneet olevamme ulkomailla matkoilla, jääneet kiinni pettämisestä, vetäneet perseet ja pikkutunneilla soittaneet että "en mä susta oikeesti koskaan tykänny! Tää on ohi!" tai yksinkertaisesti katoamalla kokonaan.
Katoamisesta pitää vain mainita se, että ei ole mukavaa kun pussailet uutta ihanaa naistasi tanssilattialla, ja sitten erotat kun baaritiskiltä tuijottaa liiankin tuttu tyttö, jolla kimaltaa sormessaan se sinun antama kihlasormuksesi. Jotenkin onnistut kuitenkin välttelemään kyseistä henkilöä koko illan, kunnes lopulta suudellessasi taksijonossa, hän ilmestyy taaksesi, ojentaa sormuksen takaisin ja toteaa kylmästi: "Eikös sun pitänyt olla vielä siellä Luxemburgissa?" (Huom. Kaupungin nimi vaihdettu!)
Pahimmassa - ja realistisimmassa tapauksessa (mikäli on omaa elämää uskominen) - menetät molemmat.
No niin. Tästä on opittu, että jos on pakko olla paskamainen, on yksinkertaisempi tapa itselle vain soittaa ja kertoa, että en muuten halua nähdä enää ikinä. Simppeliä, helppoa ja varma tapa saada tunnevammaisen maine.
Mikäli tunnevammaisen maine ei miellytä, toinen helppo vaihtoehto on kertoa "no mulla on yksi toinen", oli tämä sitten totta tai ei. Tämä temppu tosin toimii korkeintaan muutamia kertoja. Kymmennen kerran jälkeen olet ansainnut kuuluisan "pleijerin" maineen (mikä ei ole niin hienoa kuin L-Koodi antaa ymmärtää) ja kukaan ei ota suhteitasi enää vakavasti - mikäli sellaisia enää edes tulee.
Näitä tarinoita nyt riittäisi vielä paljon enemmän, mutta emmehän sentään halua että viimeisetkin naiset juoksevat meitä karkuun kusipäisyytemme vuoksi.
Emme me niitä kusipäitä ole, kaikki muut naiset ovat.
Oikeasti.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Love Forever - or not?
Viime aikoina on tullut mietittyä suhteiden kestävyyksiä.
Monesti kun joku ystävä alkaa seurustelemaan, mietimme heti - kyynisiä kun olemme - että koskakohan nuokin eroavat, tai että tuo suhde nyt ei ainakaan tule kestämään. Tietysti sitä koittaa samalla olla iloinen toisen puolesta (paitsi jos kyse on exästä!) ja lopettaa itsesäälissä rypemisen, kun itsellään ei ole mitään tai ketään, paitsi niitä ikuisia yhden illan juttuja.
Kun olet tottunut ajatukseen, että kaksi ihmistä on yhdessä ja seurustelee, siitä tulee toisaalta oikeasti hyvä olo: nuo kaksi ovat rakastuneita ja se on aitoa. Jos he ovat löytäneet toisensa, niin kyllä minäkin vielä löydän jonkun, jonka kanssa viettää loppuelämä.
Ja sitten seuraa aina se ero. Vaikka se ei olekaan oma ero, vaikka et olisi edes niinkään läheisissä väleissä kyseisen parin kanssa, on se silti taas yksi tappio lisää listaan. Kun on tottunut ajatukseen, että omat ihmissuhteet eivät kestä, ja sitten eivät kestä muidenkaan, miten sitä jaksaisi enää edes uskoa rakkauteen, kun se ei näytä toimivan kenellekään?
Pitkään yhdessä olleiden, oikeasti rakastuneiden ja rakastavien parien varaan on helppo rakentaa omia uskomuksia ja pilvilinnoja siitä, että itsekin saa kokea sen taas joskus. Kaikkien niiden kipeiden erojen jälkeen joita on omassa elämässään kokenut, saa sittenkin vielä tuntea sen kaiken hyvän uudestaan - ja ikuisesti.
Kuinka monta kertaa ihminen voi elämänsä aikana löytää ihmisen, joka koskettaa niin syvältä ja ainutlaatuisesti, että kun hän lähtee pois elämästäsi, tuntuu, ettei sillä ole enää tarkoitusta.
Ja sitten kun niin on tapahtunut jo muutaman kerran, ja on aika varma että nyt on mahdollisuudet melko vähissä, onko elämässä enää mitään järkeä, kun edessä häämöttää selkeästi vain loppuelämän yksinäisyys?
Mutta kuitenkin aina lopulta, kun toivo on jo täysin mennyt ja elämä on synkkää ja pimeää, astuu jostain se unelmien nainen - jälleen kerran - ja antaa elämälle taas tarkoituksen. Ja sitten elämä on taas ihanaa seuraavaan eroon, koko maailman romahtamiseen asti jolloin kaikki on turhaa, kamalaa ja yksinäistä ja sitä vain pohtii, että onko tässä muka mitään järkeä kun kaikki kuitenkin tulee aina päättymään. Kannattaako sitä oikeasti enää edes yrittää vai antaa vain olla ja hyväksyä faktat?
Tätä jäämme miettimään.
Takaisin lesboaiheisiin.
Tuli kuitenkin tehtyä Mama-reissu viime viikonloppuna, mutta eipä siitä paljoa muistikuvia mieleen jäänyt. Eikä uusia puhelinnumeroita kännykkään. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä - taas. Joten ei siitä sen enempää.
Monesti kun joku ystävä alkaa seurustelemaan, mietimme heti - kyynisiä kun olemme - että koskakohan nuokin eroavat, tai että tuo suhde nyt ei ainakaan tule kestämään. Tietysti sitä koittaa samalla olla iloinen toisen puolesta (paitsi jos kyse on exästä!) ja lopettaa itsesäälissä rypemisen, kun itsellään ei ole mitään tai ketään, paitsi niitä ikuisia yhden illan juttuja.
Kun olet tottunut ajatukseen, että kaksi ihmistä on yhdessä ja seurustelee, siitä tulee toisaalta oikeasti hyvä olo: nuo kaksi ovat rakastuneita ja se on aitoa. Jos he ovat löytäneet toisensa, niin kyllä minäkin vielä löydän jonkun, jonka kanssa viettää loppuelämä.
Ja sitten seuraa aina se ero. Vaikka se ei olekaan oma ero, vaikka et olisi edes niinkään läheisissä väleissä kyseisen parin kanssa, on se silti taas yksi tappio lisää listaan. Kun on tottunut ajatukseen, että omat ihmissuhteet eivät kestä, ja sitten eivät kestä muidenkaan, miten sitä jaksaisi enää edes uskoa rakkauteen, kun se ei näytä toimivan kenellekään?
Pitkään yhdessä olleiden, oikeasti rakastuneiden ja rakastavien parien varaan on helppo rakentaa omia uskomuksia ja pilvilinnoja siitä, että itsekin saa kokea sen taas joskus. Kaikkien niiden kipeiden erojen jälkeen joita on omassa elämässään kokenut, saa sittenkin vielä tuntea sen kaiken hyvän uudestaan - ja ikuisesti.
Kuinka monta kertaa ihminen voi elämänsä aikana löytää ihmisen, joka koskettaa niin syvältä ja ainutlaatuisesti, että kun hän lähtee pois elämästäsi, tuntuu, ettei sillä ole enää tarkoitusta.
Ja sitten kun niin on tapahtunut jo muutaman kerran, ja on aika varma että nyt on mahdollisuudet melko vähissä, onko elämässä enää mitään järkeä, kun edessä häämöttää selkeästi vain loppuelämän yksinäisyys?
Mutta kuitenkin aina lopulta, kun toivo on jo täysin mennyt ja elämä on synkkää ja pimeää, astuu jostain se unelmien nainen - jälleen kerran - ja antaa elämälle taas tarkoituksen. Ja sitten elämä on taas ihanaa seuraavaan eroon, koko maailman romahtamiseen asti jolloin kaikki on turhaa, kamalaa ja yksinäistä ja sitä vain pohtii, että onko tässä muka mitään järkeä kun kaikki kuitenkin tulee aina päättymään. Kannattaako sitä oikeasti enää edes yrittää vai antaa vain olla ja hyväksyä faktat?
Tätä jäämme miettimään.
Takaisin lesboaiheisiin.
Tuli kuitenkin tehtyä Mama-reissu viime viikonloppuna, mutta eipä siitä paljoa muistikuvia mieleen jäänyt. Eikä uusia puhelinnumeroita kännykkään. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä - taas. Joten ei siitä sen enempää.
torstai 27. marraskuuta 2008
Kartta
Kaikki jotka ovat joskus katsoneet L-koodia, tietävät luultavasti mitä "kartta" tarkoittaa. Monet ovat varmasti myös miettineet, onko kartta vain käsikirjoittajien keksintö vai löytyykö sellainen todella lesbomaailmasta. Alkuperältään kartta on luultavasti lähtöisin L-koodista ja se on kehitetty vartavasten sitä varten, mutta sarjan alettua siitä on tullut myös todellinen käsite lesboille. Uskoisitko, että saat exäsi ja parhaan ystäväsi sekä nykyisen ihastuksesi muutamalla viivalla yhdistettyä toisiinsa? Ja nyt tarkoitamme seksiä tai seurustelua, emme pelkkää tuntemisesta. Jos et usko, kokeile!
Helsingistä on lähes mahdotonta löytää tytöistä tykkäävää tyttöä, jota et saisi muutamalla viivalla yhdistettyä itseesi. Pienen jutustelun jälkeen huomaatkin, kuinka hän seurustelee exäsi exän kanssa tai on viettänyt yön nykyisesi kanssa. Ja tätä tapahtuu kokoajan. Aluksi se saattaa vaikuttaa huvittavalta, mutta sitä se ei ole. Ennen kuin huomaatkaan, olet keskellä suhteiden sekamelskaa. Ajattele, jos tapaisit ihanan tytön ja sinulle selviäisi pian, että hän on seurustellut parhaan ystäväsi exän nykyisen tyttöystävän kanssa. Tai kuvittele, että exäsi onkin avoliitossa ystäväsi ex-tyttöystävän exän kanssa. Viivoja viivojen perään, mutta joskus yhteydet ovat hyvin lyhyitäkin. Onhan sitä itsekin tullut seurusteltua exän exän kanssa ja eron jälkeen, palattua taas sen aikaisemman luokse. Yhdeksi yöksi.
Kuulostaako monimutkaiselta? Kyllä. Sekoaisiko pää? Niin meilläkin.
Eikä kyse ole siitä että liikkuisimme vuodesta toiseen samojen ihmisten kanssa tai että lesboja olisi Suomessa vähän. Lesboja löytää joka nurkan takaa ja vaikka tutustuisit ihan kokonaan uusiin porukoihin, tulet aina huomaamaan kuinka hekin yhdistyvät miljoonalla viivalla exiisi, kavereihisi, nykyiseesi ja lopulta itseesi.
Tervetuloa lesbojen sairaaseen maailmaan.
Jos olet lesbo ja luulet, että et ole kartassamme, olet erehtynyt. Tai sitten sinun on jo aika saada naista.
Helsingistä on lähes mahdotonta löytää tytöistä tykkäävää tyttöä, jota et saisi muutamalla viivalla yhdistettyä itseesi. Pienen jutustelun jälkeen huomaatkin, kuinka hän seurustelee exäsi exän kanssa tai on viettänyt yön nykyisesi kanssa. Ja tätä tapahtuu kokoajan. Aluksi se saattaa vaikuttaa huvittavalta, mutta sitä se ei ole. Ennen kuin huomaatkaan, olet keskellä suhteiden sekamelskaa. Ajattele, jos tapaisit ihanan tytön ja sinulle selviäisi pian, että hän on seurustellut parhaan ystäväsi exän nykyisen tyttöystävän kanssa. Tai kuvittele, että exäsi onkin avoliitossa ystäväsi ex-tyttöystävän exän kanssa. Viivoja viivojen perään, mutta joskus yhteydet ovat hyvin lyhyitäkin. Onhan sitä itsekin tullut seurusteltua exän exän kanssa ja eron jälkeen, palattua taas sen aikaisemman luokse. Yhdeksi yöksi.
Kuulostaako monimutkaiselta? Kyllä. Sekoaisiko pää? Niin meilläkin.
Eikä kyse ole siitä että liikkuisimme vuodesta toiseen samojen ihmisten kanssa tai että lesboja olisi Suomessa vähän. Lesboja löytää joka nurkan takaa ja vaikka tutustuisit ihan kokonaan uusiin porukoihin, tulet aina huomaamaan kuinka hekin yhdistyvät miljoonalla viivalla exiisi, kavereihisi, nykyiseesi ja lopulta itseesi.
Tervetuloa lesbojen sairaaseen maailmaan.
Jos olet lesbo ja luulet, että et ole kartassamme, olet erehtynyt. Tai sitten sinun on jo aika saada naista.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Heterofobia? Homofobia?
Me lesbot olemme vähemmistö heteroiden maailmassa. Tiedämme sen itsekin ja osaamme käyttää sitä hyväksi. Korostamme sitä, että heterot eivät ymmärrä tai hyväksy meitä tällaisina ja että meidän on vaikeampi elää heidän maailmassaan. Kuitenkin harva lesbo saa heteroilta lainkaan niin pahaa kritiikkiä kuin toiselta lesbolta. Kun femmetyttö avautuu lesboudestaan heteromiehelle on usein ensimmäinen reaktio epäusko, sitten kiinnostus; "miten te harrastatte seksiä? Onko isot tissit paremmat kuin pienet?" Mutta kun pitkähiuksinen ja mekkoon pukeutunut lesbotyttö kertoo seksuaalisuudestaan poikamaiselle butchnaiselle on ensimmäinen kommentti usein negatiivinen, täysi tyrmäys. "Et näytä yhtään lesbolta. Olet korkeintaan bi-seksuaali." Silti oletamme että heteroilla on jotain meitä vastaan emmekä koe kuuluvamme heidän yhteiskuntaansa, vaikka olemme ihan yhtä normaaleja kuin he. Lesbot ovat heterofoobisia paljon suuremmissa määrin kuin heterot homofoobisia.
Me lesbot olemme kuitenkin ihmisiä ja siksi kaikki erilaisia. Meitä on kaiken kokoisia, näköisiä ja värisiä. Jotkut meistä ovat ylipainoisia, jotkut laihoja, jotkut ovat maskuliinisia, toiset muodokkaita ja naisellisia. Jotkut meistä käyttävät meikkiä ja mekkoja, toiset eivät. Joillain on pitkät hiukset, toisella ei tukkaa ollenkaan.
Tunnemme olevamme niin erilaisia tässä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, mutta lesbojen kesken kaikkien pitäisi olla samannäköisiä ja samanlaisia ja "erilaista lesboa" katsotaan todellakin nenänvartta pitkin.
Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, miltä lesbo näyttää. Ulkonäkö ei tee kenestäkään yhtään enempää tai vähempää lesboa, sillä me kaikki tunnemme vetoa toisiin naisiin, rakastumme naisiin ja haluamme olla naisten kanssa.
Olemme normaaleja ihmisiä vaikka olemmekin lesboja, ja meillä on lupa olla yksilöllisiä niin ulkonäöllisesti kuin persoonallisuudeltammekin. Kuka haluaisi olla parhaan ystävänsä kopio tai mennä treffeille exänsä kloonin kanssa?
Jaamme itse lesbot eri luokkiin. Emme ymmärrä, ettemme me lesbot ole kaikki samanlaisia. Meidän on vaikea hyväksyä, ettemme ole samanlainen täysin yhtenäinen ryhmä, kuin esimerkiksi tietyn laulajan ihailijakunta tai poliittinen puolue. Emme omista yhteisiä mielipiteitä, kiinnostuksen kohteita, unelmia, harrastuksia, poliittista näkemystä tai vaatemakua. Meitä ei voi pistää yhteen lokeroon, sillä olemme kaikki erilaisia vaikka lesboja olemmekin. Meidän pitäisi katsoa peiliin ja tajuta, että loppujen lopuksi me kaikki arvostamme ja haluamme kuitenkin samoja asioita, olimme butcheja, femmejä tai jotain siltä väliltä. Haluamme olla onnellisia, saada ja antaa rakkautta ja tulla hyväksytyksi omana itsenämme. Ennen kuin annamme toisillemme oikeuden olla juuri niin erilaisia kuin olemme, emme voi vaatia sitä myöskään lesbokulttuurimme ulkopuolella.
Vaikka homoyhteiskuntaa ajatellaan - ja sen pitäisikin olla hyväksyvämpi, avoimempi ja tasapainoinesmpi - ovat lesbot silti itse pahimpia arvostelemaan muita siihen kuuluvia ihmisiä - lesboja.Kategorisointia ja stereotypisointia kuulee joka välissä ja poikkeuksetta jokaiselta lesbolta, ja sen sävy on usein negatiivinen.
Sen lisäksi että olemme tajuamattamme heterofoobisia, taidamme olla myös homofoobisia ja hyväksymme vain sen lesboalakulttuurin, jota itse edustamme - olimme sitten naisellisia tai rekkalesboja. Toisessa alakulttuurissa on aina jotain vialla, vaikka meidän pitäisi yhtenäisenä vähemmistönä vetää yhtä köyttä, eikä sotkea sitä umpisolmuun.
Free your minds, lesbians!
Me lesbot olemme kuitenkin ihmisiä ja siksi kaikki erilaisia. Meitä on kaiken kokoisia, näköisiä ja värisiä. Jotkut meistä ovat ylipainoisia, jotkut laihoja, jotkut ovat maskuliinisia, toiset muodokkaita ja naisellisia. Jotkut meistä käyttävät meikkiä ja mekkoja, toiset eivät. Joillain on pitkät hiukset, toisella ei tukkaa ollenkaan.
Tunnemme olevamme niin erilaisia tässä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, mutta lesbojen kesken kaikkien pitäisi olla samannäköisiä ja samanlaisia ja "erilaista lesboa" katsotaan todellakin nenänvartta pitkin.
Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, miltä lesbo näyttää. Ulkonäkö ei tee kenestäkään yhtään enempää tai vähempää lesboa, sillä me kaikki tunnemme vetoa toisiin naisiin, rakastumme naisiin ja haluamme olla naisten kanssa.
Olemme normaaleja ihmisiä vaikka olemmekin lesboja, ja meillä on lupa olla yksilöllisiä niin ulkonäöllisesti kuin persoonallisuudeltammekin. Kuka haluaisi olla parhaan ystävänsä kopio tai mennä treffeille exänsä kloonin kanssa?
Jaamme itse lesbot eri luokkiin. Emme ymmärrä, ettemme me lesbot ole kaikki samanlaisia. Meidän on vaikea hyväksyä, ettemme ole samanlainen täysin yhtenäinen ryhmä, kuin esimerkiksi tietyn laulajan ihailijakunta tai poliittinen puolue. Emme omista yhteisiä mielipiteitä, kiinnostuksen kohteita, unelmia, harrastuksia, poliittista näkemystä tai vaatemakua. Meitä ei voi pistää yhteen lokeroon, sillä olemme kaikki erilaisia vaikka lesboja olemmekin. Meidän pitäisi katsoa peiliin ja tajuta, että loppujen lopuksi me kaikki arvostamme ja haluamme kuitenkin samoja asioita, olimme butcheja, femmejä tai jotain siltä väliltä. Haluamme olla onnellisia, saada ja antaa rakkautta ja tulla hyväksytyksi omana itsenämme. Ennen kuin annamme toisillemme oikeuden olla juuri niin erilaisia kuin olemme, emme voi vaatia sitä myöskään lesbokulttuurimme ulkopuolella.
Vaikka homoyhteiskuntaa ajatellaan - ja sen pitäisikin olla hyväksyvämpi, avoimempi ja tasapainoinesmpi - ovat lesbot silti itse pahimpia arvostelemaan muita siihen kuuluvia ihmisiä - lesboja.Kategorisointia ja stereotypisointia kuulee joka välissä ja poikkeuksetta jokaiselta lesbolta, ja sen sävy on usein negatiivinen.
Sen lisäksi että olemme tajuamattamme heterofoobisia, taidamme olla myös homofoobisia ja hyväksymme vain sen lesboalakulttuurin, jota itse edustamme - olimme sitten naisellisia tai rekkalesboja. Toisessa alakulttuurissa on aina jotain vialla, vaikka meidän pitäisi yhtenäisenä vähemmistönä vetää yhtä köyttä, eikä sotkea sitä umpisolmuun.
Free your minds, lesbians!
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Naiset
Yleensä naiset ovat (luokka 1.) ihania, kauniita, suloisia, loistavia, parhaita, kultaisia... Toiset taas (luokka 2.) kusipäitä, pettäjiä, valehtelijoita, uskottomia, hankalia ja sekaisin. Jälkimmäiset osoittautuvat yleensä lesboiksi ja suurin osa meidän elämässämme esiintyvistä naisista lukeutuvat poikkeuksetta luokkaan 2.
Muutamia esimerkkejä:
1. Tapaus Sirre
Sirre vaikutti siltä, josta kukaan ei kiinnostuisi. Vahingon kautta, Sue päätyi kuitenkin Sirren seuraan intiimeissä merkeissä. Pian kävi ilmi, että Sirrellä oli suhde toiseen naiseen - Käpyyn ja Sue olikin vain "salarakas". Kuvio jatkui sellaisena siihen asti, kunnes Sirre meni panemaan erästä Yhteistä Ystävää. Sue antoi pakit, jonka jälkeen Sirre ja Käpy nostivat suhteensa uudelle tasolle - avoliittoon. Ero seurasi nopeasti, jonka jälkeen Sirre palasi Suen luokse ja Käpy alkoi tapailemaan Yhteistä Ystävää. Sirre lupasi Suen olevan tällä kertaa ainoa ja olevansa itse tosissaan ja vakavissaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, Sirre jatkoi sekoiluaan. Sue antoi mahdollisuuksia toisen perään kunnes Sirre kylmästi ilmoitti, ettei edes ollut valmis suhteeseen. Välit katkesivat puolin ja toisin ja vain viikon päästä Sirre itse tuli kertomaan Suelle seurustelevansa toisen kanssa.
2. Tapaus Ässä
Liz tutustui ystävänsä kautta unelmiensa naiseen Ässään. He alkoivat seurustella ja Ässä lupasi Lizille kaiken maan ja taivaan väliltä, vei kotiinsa yöksi, ulos syömään ja halusi jopa esitellä vanhemmilleen. Jostain Lizille silloin tuntemattomasta syystä, suhde kylmeni Ässän puolelta ja yhteydenpitokin alkoi rakoilla. Sitten tuli viesti. Ässä kertoi Lizille, että ei oman elämäntilanteensa vuoksi olisi sittenkään valmis suhteeseen kenenkään kanssa ja katkaisi välit.
Jonkin ajan päästä Liz sai kuulla Ässän seurustelevan vakavasti toisen naisen kanssa.
3. Tapaus Kettu
Sue tapasi sattumalta naisen nimeltä Kettu, jonka tunnisti exänsä exäksi. He tutustuivat toisiinsa ja huomasivat ajatusmaailmoidensa kohtaavan. Ihastuminen syttyi Suen ja Ketun välille ja pian he huomasivat tapailevansa toisiaan muissakin kuin ystävyyden merkeissä. Kettu lupasi Suelle kaiken mitä tämä halusi ja kertoi olevansa tosissaan. Kaikki meni hyvin, kunnes Kettu paljasti olevansa humalassa hieman holtiton ja saattavansa pyöriä silloin myös muiden naisten ympärillä, mutta sen ei pitäisi antaa häiritä. Sue järjesti juhlat, johon kutsui ystäviään ja tietysti Ketun, joka pani toista naista Suen omassa kodissa. Kettu jatkoi valehteluaan Suelle, kunnes tämä sai tietää Ketun jo seurustelevan samaisen naisen kanssa, jonka jälkeen tuntemattomaksi jääneestä syystä Kettu sekosi ja alkoi uhkailla Sueta.
Näitä tarinoita riittäisi kerrottavaksi muutaman romaanin verran, mutta ehkäpä nämä kolme esimerkkiä riittävät kuvaamaan millaisiin naisiin meillä on tapana törmätä ja ihastua.
Emme mekään tietenkään täysin viattomia ole ja on tullut sorruttua itsekin kusipäisyyteen, mutta ne ovatkin jo toisia tarinoita, jotka varmasti joskus ilmestyvät tännekin luettavaksenne.
Muutamia esimerkkejä:
1. Tapaus Sirre
Sirre vaikutti siltä, josta kukaan ei kiinnostuisi. Vahingon kautta, Sue päätyi kuitenkin Sirren seuraan intiimeissä merkeissä. Pian kävi ilmi, että Sirrellä oli suhde toiseen naiseen - Käpyyn ja Sue olikin vain "salarakas". Kuvio jatkui sellaisena siihen asti, kunnes Sirre meni panemaan erästä Yhteistä Ystävää. Sue antoi pakit, jonka jälkeen Sirre ja Käpy nostivat suhteensa uudelle tasolle - avoliittoon. Ero seurasi nopeasti, jonka jälkeen Sirre palasi Suen luokse ja Käpy alkoi tapailemaan Yhteistä Ystävää. Sirre lupasi Suen olevan tällä kertaa ainoa ja olevansa itse tosissaan ja vakavissaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, Sirre jatkoi sekoiluaan. Sue antoi mahdollisuuksia toisen perään kunnes Sirre kylmästi ilmoitti, ettei edes ollut valmis suhteeseen. Välit katkesivat puolin ja toisin ja vain viikon päästä Sirre itse tuli kertomaan Suelle seurustelevansa toisen kanssa.
2. Tapaus Ässä
Liz tutustui ystävänsä kautta unelmiensa naiseen Ässään. He alkoivat seurustella ja Ässä lupasi Lizille kaiken maan ja taivaan väliltä, vei kotiinsa yöksi, ulos syömään ja halusi jopa esitellä vanhemmilleen. Jostain Lizille silloin tuntemattomasta syystä, suhde kylmeni Ässän puolelta ja yhteydenpitokin alkoi rakoilla. Sitten tuli viesti. Ässä kertoi Lizille, että ei oman elämäntilanteensa vuoksi olisi sittenkään valmis suhteeseen kenenkään kanssa ja katkaisi välit.
Jonkin ajan päästä Liz sai kuulla Ässän seurustelevan vakavasti toisen naisen kanssa.
3. Tapaus Kettu
Sue tapasi sattumalta naisen nimeltä Kettu, jonka tunnisti exänsä exäksi. He tutustuivat toisiinsa ja huomasivat ajatusmaailmoidensa kohtaavan. Ihastuminen syttyi Suen ja Ketun välille ja pian he huomasivat tapailevansa toisiaan muissakin kuin ystävyyden merkeissä. Kettu lupasi Suelle kaiken mitä tämä halusi ja kertoi olevansa tosissaan. Kaikki meni hyvin, kunnes Kettu paljasti olevansa humalassa hieman holtiton ja saattavansa pyöriä silloin myös muiden naisten ympärillä, mutta sen ei pitäisi antaa häiritä. Sue järjesti juhlat, johon kutsui ystäviään ja tietysti Ketun, joka pani toista naista Suen omassa kodissa. Kettu jatkoi valehteluaan Suelle, kunnes tämä sai tietää Ketun jo seurustelevan samaisen naisen kanssa, jonka jälkeen tuntemattomaksi jääneestä syystä Kettu sekosi ja alkoi uhkailla Sueta.
Näitä tarinoita riittäisi kerrottavaksi muutaman romaanin verran, mutta ehkäpä nämä kolme esimerkkiä riittävät kuvaamaan millaisiin naisiin meillä on tapana törmätä ja ihastua.
Emme mekään tietenkään täysin viattomia ole ja on tullut sorruttua itsekin kusipäisyyteen, mutta ne ovatkin jo toisia tarinoita, jotka varmasti joskus ilmestyvät tännekin luettavaksenne.
Tilaa:
Kommentit (Atom)