Heterofobia? Homofobia?

Me lesbot olemme vähemmistö heteroiden maailmassa. Tiedämme sen itsekin ja osaamme käyttää sitä hyväksi. Korostamme sitä, että heterot eivät ymmärrä tai hyväksy meitä tällaisina ja että meidän on vaikeampi elää heidän maailmassaan. Kuitenkin harva lesbo saa heteroilta lainkaan niin pahaa kritiikkiä kuin toiselta lesbolta. Kun femmetyttö avautuu lesboudestaan heteromiehelle on usein ensimmäinen reaktio epäusko, sitten kiinnostus; "miten te harrastatte seksiä? Onko isot tissit paremmat kuin pienet?" Mutta kun pitkähiuksinen ja mekkoon pukeutunut lesbotyttö kertoo seksuaalisuudestaan poikamaiselle butchnaiselle on ensimmäinen kommentti usein negatiivinen, täysi tyrmäys. "Et näytä yhtään lesbolta. Olet korkeintaan bi-seksuaali." Silti oletamme että heteroilla on jotain meitä vastaan emmekä koe kuuluvamme heidän yhteiskuntaansa, vaikka olemme ihan yhtä normaaleja kuin he. Lesbot ovat heterofoobisia paljon suuremmissa määrin kuin heterot homofoobisia.

Me lesbot olemme kuitenkin ihmisiä ja siksi kaikki erilaisia. Meitä on kaiken kokoisia, näköisiä ja värisiä. Jotkut meistä ovat ylipainoisia, jotkut laihoja, jotkut ovat maskuliinisia, toiset muodokkaita ja naisellisia. Jotkut meistä käyttävät meikkiä ja mekkoja, toiset eivät. Joillain on pitkät hiukset, toisella ei tukkaa ollenkaan.
Tunnemme olevamme niin erilaisia tässä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, mutta lesbojen kesken kaikkien pitäisi olla samannäköisiä ja samanlaisia ja "erilaista lesboa" katsotaan todellakin nenänvartta pitkin.
Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, miltä lesbo näyttää. Ulkonäkö ei tee kenestäkään yhtään enempää tai vähempää lesboa, sillä me kaikki tunnemme vetoa toisiin naisiin, rakastumme naisiin ja haluamme olla naisten kanssa.
Olemme normaaleja ihmisiä vaikka olemmekin lesboja, ja meillä on lupa olla yksilöllisiä niin ulkonäöllisesti kuin persoonallisuudeltammekin. Kuka haluaisi olla parhaan ystävänsä kopio tai mennä treffeille exänsä kloonin kanssa?

Jaamme itse lesbot eri luokkiin. Emme ymmärrä, ettemme me lesbot ole kaikki samanlaisia. Meidän on vaikea hyväksyä, ettemme ole samanlainen täysin yhtenäinen ryhmä, kuin esimerkiksi tietyn laulajan ihailijakunta tai poliittinen puolue. Emme omista yhteisiä mielipiteitä, kiinnostuksen kohteita, unelmia, harrastuksia, poliittista näkemystä tai vaatemakua. Meitä ei voi pistää yhteen lokeroon, sillä olemme kaikki erilaisia vaikka lesboja olemmekin. Meidän pitäisi katsoa peiliin ja tajuta, että loppujen lopuksi me kaikki arvostamme ja haluamme kuitenkin samoja asioita, olimme butcheja, femmejä tai jotain siltä väliltä. Haluamme olla onnellisia, saada ja antaa rakkautta ja tulla hyväksytyksi omana itsenämme. Ennen kuin annamme toisillemme oikeuden olla juuri niin erilaisia kuin olemme, emme voi vaatia sitä myöskään lesbokulttuurimme ulkopuolella.

Vaikka homoyhteiskuntaa ajatellaan - ja sen pitäisikin olla hyväksyvämpi, avoimempi ja tasapainoinesmpi - ovat lesbot silti itse pahimpia arvostelemaan muita siihen kuuluvia ihmisiä - lesboja.Kategorisointia ja stereotypisointia kuulee joka välissä ja poikkeuksetta jokaiselta lesbolta, ja sen sävy on usein negatiivinen.
Sen lisäksi että olemme tajuamattamme heterofoobisia, taidamme olla myös homofoobisia ja hyväksymme vain sen lesboalakulttuurin, jota itse edustamme - olimme sitten naisellisia tai rekkalesboja. Toisessa alakulttuurissa on aina jotain vialla, vaikka meidän pitäisi yhtenäisenä vähemmistönä vetää yhtä köyttä, eikä sotkea sitä umpisolmuun.

Free your minds, lesbians!